Ilmastoareena

Osallistuin ilmastoareenan kokoukseen 12.12.2013. Tällä kertaa kokouksessa puitiin muun muassa Varsovan tuloksia ja keskusteltiin kahden asteen tavoitteesta ja sopeutumisesta. Vaikka kahdenkin asteen tavoite alkaa käydä pian haastavaksi, kaikki olivat sitä mieltä että siitä on hyvä pitää kiinni. Tuossa oma näkemykseni Varsovan tuloksista.

Kommenttipuheenvuoro Ilmastoareenaan

Toimin Allianssin ilmastodelegaattina ja osallistuin Varsovan osapuolineuvotteluihin nuorten edustajana. Nuoret ympäri maailman toivoivat, että paljon puhuttu kunnianhimo olisi näkynyt myös neuvotteluiden lopputuloksissa. Toivotusta kunnianhimosta esimerkiksi uuden sopimuksen tiekartan suhteen jäätiin vielä jonkin matkan päähän, vaikka toki tärkeitä päätöksiä muun muassa aikataulusta saatiin. Kuitenkin aikataulun tulkinnanvaraisuus jätti epävarmuuden, ja voimme päätyä tilanteeseen, jossa joidenkin osapuolten kontribuutiot, panokset, saadaan niin myöhään, ettei kokonaisuuden ja kokonaisvaikutusten arvioimiselle jää riittävästi tilaa.

Voidaan myös pohtia, kuinka se, että useat maat ilmoittivat kokouksessa pienentävänsä päästövähennystavoitteitaan tai jäädyttävänsä ne nykyiselle tasolle, indikoisi kunnianhimoisen sopimuksen syntymistä. Ristiriita puheiden ja toiminnan välillä on huolestuttava.

Latistavista hetkistä huolimatta Varsovassa tehtiin myös onnistuneita ja merkittäviä päätöksiä, joita ei tule unohtaa Varsovan tuloksia punnittaessa. Näihin lukeutuivat muun muassa tropiikin metsäkatoa koskeva päätöskokonaisuus ja edistyminen rahoituksen saralla.

Onnistumisen hetkiä koettiin myös nuorten kohdalla. Ennen Varsovaan lähtöä pelkäsin, ettei nuorilla olisi mahdollisuutta vaikuttaa ilmastoneuvotteluihin, vaikka nuoret ja tulevat sukupolvet tulevat kantamaan suurimman taakan ilmastonmuutoksen seurauksista. Pidimme neuvotteluissa vahvasti esillä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja lopulta monet osapuolet päätyivät kannattamaan sen huomioimista tulevassa ilmastosopimuksessa. Perinteisen menneeseen katsomisen ja sormella osoittelun sijaan ilmastopolitiikassa tarvitaan kaikkia yhdistäviä, ei erottavia, elementtejä.  

Lisäksi saimme luonnostekstiin myös maininnan tulevista sukupolvista ja tähän mennessä lähes 70 maata ovat allekirjoittaneet nuorten deklaraation sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Tällaiset, jollakin mittapuulla ehkä pienet, etapit ovat merkittävässä roolissa muun muassa nuorten osallisuuden lisäämisessä. Tällaiset etapit myös kannustavat nuoria ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksesta ja lisäävät jatkuvuutta ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kuten Varsovassa moneen otteeseen kuultiin, niin sanotut kotiläksyt tulee tehdä huolella. Tämä koskee myös meitä. Viime viikolla uutisoitiin, että Suomessa tammi-syyskuussa kivihiilen kulutus kasvoi 47 prosenttia edellisvuodesta. Loppupeleissä tärkeintä ei ole se, mitä ilmastokokouksissa teemme, vaan se mitä sieltä tuomme kotiin ja miten todellisuudessa toimimme. Ja tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että myös me voisimme toimia paljon paremmin.